Sopivin ja varmoin askelin kohti tavoitteita!

10.04.2017

Uusi elämä... ainakin viikoksi?

Syksyllä, vuoden vaihteessa ja kevään kynnyksellä moni aloittaa uuden elämän - herkut pois ja kuntokuuri päälle, täysillä kohti tavoitteita. Älyttömän hyviä päätöksiä! Mutta miksi uusi elämä on monella unohdettu jo parin-kolmen viikon jälkeen?

Pt-asiakaskokemusten perusteella uskallan väittää, että usein homma kaatuu liian rankkoihin ohjelmiin. Napataan lehdestä/netistä dieettiohjeet ja laitetaan kerralla koko ruokavalio uusiksi. Siihen rinnalle otetaan tietty treeniohjelma millä televisio ohjelmien mukaan tulokset tulee eli käydään joka aamu kukonlaulun aikaan tyhjällä vatsalla lenkillä ja kuntosalilla käydessä on pakko tirauttaa vähintään yhdet itkut. Laitetaan kerralla KOKO elämä remonttiin, niinhän oli päätetty. Suurin osa ei kuitenkaan jaksa jatkaa elämää mikä on koko ajan taistelua, yrittämistä ja itsensä tsemppausta. "Repsahdus" sattuu jossain vaiheessa, kun yritetään noudattaa sitä kaiken kieltävää dieettiä. Repsahduksesta tulee morkkis, ei-minusta-taaskaan-ollut-tähän olo, jonka jälkeen luovutetaan.

Sopivin askelin kohti tavoitteita

Yksi personal trainerin tärkeimpiä tehtäviä valmennussuhteen alussa on opastaa ja tukea asiakasta tarpeeksi maltillisiin muutoksiin, jotta pää saadaan mukaan ja muutoksista tulee pysyviä. Liikunnasta pitää oppia tykkäämään ja nauttimaan, uudenlainen syöminen pitää opetella asteittain. Kun pää pysyy muutoksissa mukana, on homma yllättävän helppoa. En tuomitse muodissa olevia oikotie-onneen kuureja. Osa pääsee niillä mahtaviin tuloksiin ja saattaa jopa saada pysyviäkin muutoksia. Uskallan kuitenkin väittää, että suurimmalla osalla liian tiukka ohjelma ja kaloreiden tiukka laskeminen ei tuota pidemmällä aikavälillä tulosta eikä motivoi jatkamaan. Jos tyyppi ei ole muutamaan vuoteen liikkunut kuin satunnaisesti, miksi yhtäkkiä pitäisi liikkua joka päivä. Jo kerta viikkoon on 100% parannus entiseen verrattuna. Kerta viikkoon treenillä ei vielä tehdä alle neljän tunnin maratoonaria eikä rantaleijonaa, mutta kaikista ei maratoonareja tai rantaleijonia tarvitse tullakaan. Älä siis pakota kehoasi ja päätäsi yhtäkkiä noudattamaan aivan uutta elämää vaan ole armollisempi itsellesi ja tee muutoksia maltilla.

Rentoutta hommaan ja armollisuutta itseä kohtaan

Armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan myös muutosten matkan varrella. Sinä et ole huono ihminen eikä uusi elämä kaadu siihen, että syöt kylässä pullan. Noh, jos tykkäät kyläillä pullapaikoissa päivittäin, sit joutuu jo vähän rajoittamaan. Sen yhden pullan takia ei kuitenkaan kannata laittaa koko elämäntapamuutosta romukoppaan. Pulla oli ja se meni vatsaan, sitä ei saa eikä kannata murehtia tai morkkistella. Palaat pullan jälkeen ruotuun etkä jatka herkuttelua, vaikka sokerihammas pullan jälkeen alkaisikin kolottaa ja mieli huutaisi, että anna mennä lisää, kun kerta sorruit. Käytän usein asiakkailla syömisten suhteen 80/20 sääntöä. Kun 80% syömisistä kunnossa, 20% voi joustaa. Rantaleijoniksi tähtääviltä toki vaaditaan tiukempaa päämäärätietoisuutta ja itsekuria, mutta meidän taviksien (=normaalirasvoissa olevien) ei tarvitse aina nipottaa eikä elämä saa pyöriä pelkän syömisen ja treenin ympärillä.

Vaikka toitotan rennon suhtautumisen puolesta ja kehotan olemaan itselleen armollinen, en tarkoita, että nyt aletaan löysäilemään ja mässäilemään kaiken aikaa. Ei tosiaankaan! Vankan liikuntataustan omaava liikkuja voi vetää 8 treeniä viikossa, mutta aloittelija saattaa ahdistua, jos kalenteriin laitetaan kolme viikko treeniä. Tekemisen meininkiä pitää aina olla, mutta homma ei saa mennä ylisuorittamiseksi vaan jokaiselle pitää löytää lähtötasoon, sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin sopiva tapa liikkua ja syödä.

Oikein aurinkoista ja energistä kevättä kaikille! Nauttikaa valosta, lähimmäisistänne ja elämästä.

-Satu